Valkoisin tassuin

Hauhau eli terveisiä agilityhallilta! Eilen palattiin taas normaaliin päiväjärjestykseen eli keskiviikko treeneihin. Ohjelma oli suurin piirtein tällainen:

Ensin harjoiteltiin ihan uutta juttua, joka oli ihmisten kielellä välistäveto. Sitä harjoiteltiin kolmen hypyn kanssa, joiden jälkeen sain pinkoa vielä kahden putken läpi. Minulle homma oli ihan lasten leikkiä, emännän piti kyllä vähän treenata ennen kuin ohjaus onnistui.

Tässä kuvassa syöksyn hyppyjen välistä takaisin sille puolelle, jolta piti hypätä.

Tämän jälkeen harjoittelin vähän puomi-hirvitystä. Ihmiset kehittelivät sellaisen puomin, joka olikin ihan matala. Sen ylitin kuin vanha konkari, mutta edessä oli lisää haasteita. Puomista tuli hiukan korkeampi, mutta kyllähän sekin sujui hienosti, kun uskalsin nostaa kaikki neljä tassua pois maankamaralta. Eikä edes jännittänyt paljon! Seuraavalla kerralla saattaa olla luvassa se kammottavan korkea versio.

Lopuksi teimme vielä harjoituksen, jossa oli kaksi hyppyä sekä kaksi putkea. Hyppyjen välissä oli myös välistäveto. Tämä minulta onnistui hyvin jo ensi yrittämällä! Emäntäkin pysyi vauhdissa mukana eikä kompastunut, törmännyt esteisiin tai mokaillut muutenkaan pahemmin. Kyllä siitä vielä agilityemäntä saadaan!

Tänään emäntäni väitti, että mahastani sekä valkoisista tassuistani on tullut liian likaiset. Näin fiksu koira kyllä ymmärtää mitä sellainen tarkoittaa; pesulle mars! Se ei ole lempipuuhaani, mutta hillitsen itseni kuten sivistyneisiin tapoihin kuuluu. Olettehan tekin varmaan kuullut lausahduksen “kauneuden eteen täytyy kärsiä”. Tämän innoittamana seison paikallani lähes hievahtamatta, vaikka tassut kastuvatkin. Ainakin niistä tulee valkoiset.

Loppuun vielä Stellan muotinurkkaus! *fanfaarit* Tänään esittelemme tyylikkään asukokonaisuuden, jota kuvassa esiintyvä koiraneiti (eli minä) käytti agilitytreeneissä taukojen aikana. Huomatkaa kuinka hyvin turkin värit sointuvat mantteli-tyyppisen vaatteen väriin. Tältä kaunottarelta löytyy myös hyvin mallimainen poseeraus sekä ihanteelliset kasvonpiirteet. Kaikki, jotka ovat halukkaita palkkaaman tämän neitosen malliksi, voitte ottaa yhteyttä.

Siinä oli siis muotinurkkaus tältä erää ja samalla onkin koittanut jokaisen itsestään huolehtivan collien nukkumaanmenoaika. Stella kuittaa tähän ja toivottaa hyvää yötä sekä possunkorvien ja herkullisten luiden kuvia!

Verkkokeppitreenit sekä koiraneidit lenkillä

Siinä on minun viikonloppuni ilmaistuna neljällä sanalla. Lauantaiaamu alkoi siis verkkokeppitreenillä. Harjoittelimme agilityä poikkeuksellisesti lauantaina, koska keskiviikon treenit peruuntuivat. Harjoittelimme noin tunnin ajan, enimmäkseen verkkokeppejä. Olemme siirtyneet harjoittelussa jo seuraavalle tasolle eli avaamaan verkkoja, jolloin ihmisemme joutuvat olemaan hyvin tarkkaavaisia, jos eivät halua kompastua verkkoihin. Minusta sitä on hyvä harjoitella, koska ainakin minun ihmiseni kaipaa tarkkuutta agilityradalle. Vielä infona niille, jotka eivät ole agilityihmisiä tai –koiria, agilityn yksi este on kepit, joiden välistä kuuluu pujotella. Hyvä tapa harjoitella keppejä on verkkokepit, jolloin keppien ympärille kiinnitetään verkot eikä innostunut agikoira pääse poukkoilemaan keppien välissä muuta kuin oikeaa reittiä. Meiltä se poukkoilu onnistuu jo silloinkin, kun osa verkoista on vähän irrallaan!

Tänä aamuna tapahtui jotain tosi hauskaa! Ensin emäntäni lähti ulos, joka nyt sinänsä oli ihan normaalia. Hetken päästä ollessani tähystelemässä valtakuntaani olohuoneen ikkunasta näin emännän saapuvan pihallemme Nelli-ystäväni kanssa. Siis äkkiä hihna kaulaan ja ulos! Sain kuulla Nelliltä, että tilanne oli seuraava: Nellin emäntä oli lähtenyt päiväksi pois kotoa ja se halusi lainata minun emäntääni lenkille. Sehän passasi hyvin, sillä minä valjastin toisen emäntäni minun hihnani päähän ja niin me tytöt, siis minä, Nelli ja kaksi emännistäni lähdettiin neljästään kävelylle. Kylläpä oli mukavaa päästä lenkille ja vähän vaihtaa kuulumisia Nellin kanssa. Nelli on tosi mukava koira ja se taitaa olla jo kuusivuotias eli aikamoisen fiksu. Mustakin tulee isona samanlainen kuin Nelli.

P.S. Toivottavasti ei sua, Nelli haittaa, että lisäsin meidän yhteiskuvan tuohon. Ollaan me aika nättejä neitejä! Lainaa minulta emäntää lenkille toistekin!

Paimenkoirahommia

Tänään onkin kerinnyt tapahtua melko paljon kaikkea, vaikka ilta ei ole vielä lähelläkään. Pääsin metsään lenkille heti aamutuimaan. Metsä on kiva paikka käydä lenkillä, koska siellä saa yleensä juosta ilman hihnaa. Se vasta on mukavaa!

Tuossa onkin muutama kuva siitä, millaista metsässä oli. Kuvista taitaa käydä ilmi, että sain hakea palloa! Kerkesin myös poseerata vähäsen. Suurin työ oli kuitenkin siinä, että sain pidettyä lauman koossa. Noista ihmisistä ei koskaan voi tietää minne ne lähtevät harhailemaan. Tässä siis vinkki teille kaikille nelitassuisille lukijoille: kun ette pidä ihmisiänne hihnassa, kävelkää niin lähellä heitä, että toisinaan astutte heidän kantapäilleen ja ennen kaikkea pysykää valppaina. Tämä toimii tai ainakin minun ihmiseni ovat vielä tallessa kaikkien metsälenkkien jälkeenkin. Erittäin vaikeiden tapausten tai suurien laumojen kohdalla saattaa olla tarpeen myös juoksennella ympyrää joukon ympärillä. Muistakaa myös, että taajama-alueella ihmiset on pidettävä kytkettyinä niitä lenkitettäessä!

Tutkijan vainujeni herättyä tein myös mullistavan päätelmän; talvi on varmasti tulossa! Olen aivan vakuuttunut tästä, sillä havaitsin kummallisia muutoksia vesilätäkköjen koostumuksessa. Alkumatkan ajan hörpin vettä kohdalle sattuneista vesiputeista. Päästyämme suuremmalle metsäautotielle näin edessä häämöttävän lätäkön ja suuntasin sitä kohti juoma-aikeissa. Saatuani kieleni veteen huomasin sen kuitenkin olevan kiinteää ja aivan kylmää! Reilun yhden ja puolen vuoden kokemuksella voin kertoa, että näin käy aina ennen talven tuloa. Emäntäni hiukan naureskelivat minulle (en kyllä ymmärrä mitä hassua tilanteessa oli) ja ylittivät tuon jääksi kutsutun asian. Minua vähän epäilytti tuon jään, paremmin sanottuna jäätikön ylitys. Mitä jos jään alla onkin todella paljon vettä? Rohkaisin kuitenkin mieleni ja sipsuttelin pikaisesti vaaravyöhykkeen yli ihmisteni perään. Kuten äsken totesin, kävelkää kokoajan kuono ihmistenne jaloissa kiinni, jotta he eivät eksy. Toisinaan saatatte kohdata tällaisia kriisitilanteita, mutta jos ihmisenne ovat yhtä kurittomia kuin minun ja jatkavat määrätietoisesti eteenpäin teidän ei auta kuin seurata. Pysytään urheina!

Tällä hetkellä perheeni on kyläilemässä, joten minulla on oiva mahdollisuus blogin päivityksen lisäksi ottaa pienet päivätorkut. Kauniita unia!

Koiramaista elämää

Hellurei kaikenkarvaiset lukijat! Olette eksyneet Stellan blogiin, jonka aloitan tällä postauksella. Aion aloittaa kertomalla itsestäni jotain teille, jotka ette vielä tunne Stella-nimistä collieta.

Tarinani sai alkunsa 23. helmikuuta vuonna 2008. Tuona päivänä viisi pikkuista koiranpentua putkahti maailmaan. Samoihin aikoihin eräs nelihenkinen perhe oli joutunut ankaran koirakuumeen valtaan. Ainoa selviytymiskeino oli pitkäkarvaisen collien pennun hankkiminen. Ihmiseni olivat onnekseen löytäneet netistä Soonist-kennelin sivut. Näin tiemme kohtasivat.

Pari kuukautta syntymäni jälkeen koitti perjantai-ilta, jolloin kotipihallemme ilmestyi vieras auto. Sieltä ihmiseni saapuivat hakemaan minua! Pian Evijärven koti ja Rosa-äiti jäivät taakse, kun auton keula suuntasi kohti uutta kotipaikkaani. Noin tunnin kestoisen ensimmäisen automatkani aikana kerkesin ottamaan kunnon unet takapenkillä vuorotellen kunkin emännän sylissä torkkuen. Kotona sainkin jatkaa nukkumista rämäpäisimmällekin pikku riiviölle turvalliseksi tehdyssä takkahuoneessa heti iltapalan syötyäni. Onneksi sain kahdeksi ensimmäiseksi yöksi yökyläläisiä huoneeseeni nuorimmista ihmisistäni eikä yökään jännittänyt niin paljon. Taisin olla aika suloinen turrikka (ja pieni kuin mikä!).

Tällä hetkellä on aikaa vierähtänyt jo sen verran, että olen saavuttanut vuoden ja 7 kuukauden iän. Yhteiselo ihmisteni kanssa on sujunut perin mukavasti. Olen jopa hankkinut jonkin verran harrastuksiakin, jotta koiraelämäni ei kävisi vallan tylsäksi; tällä hetkellä käyn kerran viikossa harjoittelemassa agilityä. Toisinaan käyn myös mätsäreissä testaamassa näyttelytaitojani tai tapaamassa sukulaiskoiria. Olen myös suuri pallojen ja vinkulelujen ystävä ja uskoisin, että senkin voi lukea harrastuksekseni.

Tämä kelvatkoon pieni muotoiseksi esittelyksi minusta. Vuhvuh ja kuulemisiin!