Siinä on minun viikonloppuni ilmaistuna neljällä sanalla. Lauantaiaamu alkoi siis verkkokeppitreenillä. Harjoittelimme agilityä poikkeuksellisesti lauantaina, koska keskiviikon treenit peruuntuivat. Harjoittelimme noin tunnin ajan, enimmäkseen verkkokeppejä. Olemme siirtyneet harjoittelussa jo seuraavalle tasolle eli avaamaan verkkoja, jolloin ihmisemme joutuvat olemaan hyvin tarkkaavaisia, jos eivät halua kompastua verkkoihin. Minusta sitä on hyvä harjoitella, koska ainakin minun ihmiseni kaipaa tarkkuutta agilityradalle. Vielä infona niille, jotka eivät ole agilityihmisiä tai –koiria, agilityn yksi este on kepit, joiden välistä kuuluu pujotella. Hyvä tapa harjoitella keppejä on verkkokepit, jolloin keppien ympärille kiinnitetään verkot eikä innostunut agikoira pääse poukkoilemaan keppien välissä muuta kuin oikeaa reittiä. Meiltä se poukkoilu onnistuu jo silloinkin, kun osa verkoista on vähän irrallaan!
Tänä aamuna tapahtui jotain tosi hauskaa! Ensin emäntäni lähti ulos, joka nyt sinänsä oli ihan normaalia. Hetken päästä ollessani tähystelemässä valtakuntaani olohuoneen ikkunasta näin emännän saapuvan pihallemme Nelli-ystäväni kanssa. Siis äkkiä hihna kaulaan ja ulos! Sain kuulla Nelliltä, että tilanne oli seuraava: Nellin emäntä oli lähtenyt päiväksi pois kotoa ja se halusi lainata minun emäntääni lenkille. Sehän passasi hyvin, sillä minä valjastin toisen emäntäni minun hihnani päähän ja niin me tytöt, siis minä, Nelli ja kaksi emännistäni lähdettiin neljästään kävelylle. Kylläpä oli mukavaa päästä lenkille ja vähän vaihtaa kuulumisia Nellin kanssa. Nelli on tosi mukava koira ja se taitaa olla jo kuusivuotias eli aikamoisen fiksu. Mustakin tulee isona samanlainen kuin Nelli.
P.S. Toivottavasti ei sua, Nelli haittaa, että lisäsin meidän yhteiskuvan tuohon. Ollaan me aika nättejä neitejä! Lainaa minulta emäntää lenkille toistekin!
