Kyllä vain, tänään tapahtui jotain erikoista. Aamulla ihmiset rupesivat pakkaamaan reppuun eväitä ja sitten hypättiin auton kyytiin. Automatka sujui nopeasti päiväunilla ollessa ja ei aikaakaan kun auto parkkeerattiin keskelle metsää. Kaupunkilaiskoirana voisin käyttää ilmaisua keskelle-ei-mitään. Sain juosta ja loikkia lumisilla mättäillä monta tuntia. Tuo yllä ollut uljaan koiran kuva on siis minä metsässä. Jaksoin pysähtyä niin pitkäksi aikaa, että kuva onnistui.
"Mitä, tuollako on vielä makkaraa?" Tietenkin minunkin piti saada osani eväistä.
Hop! Tässä kuvassa käytökseni ei vaikuta kovin sivistyneeltä, joten en ole ihan varma haluanko julkaista tätä. Nähtävästi taisin kuitenkin innostua ryntäilemään ympäri metsää ja suorittamaan tuollaisen loikan pienimmän ihmiseni kohdalla. Häntä kutsun myös pikku emännäksi, sillä hänhän on pienin emäntäni. Reissun lopuksi ihmiseni katkaisivat puun ja ottivat sen mukaan kotiin. Mitähän ne nyt oikeen ovat keksineet?
Loikkivin terveisin
Stella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti